Turvallisesti kiinnittynyt aikuinen on saanut lapsena läheisyyttä ja turvaa. Hänestä on tullut avoin ja luottavainen. Hän pystyy luomaan ja ylläpitämään tasapainoisia ihmissuhteita. Hän ei ole liian riippuvainen toisista, mutta pystyy turvautumaan heidän apuunsa ja pyytämään tarvittaessa apua.

Varhaisvuosinaan tarkentuvasti kiinnittynyt lapsi on kokenut välillä vanhempiensa huomiota ja turvaa, välillä hänet on jätetty pärjäämään yksin. Lapsi on tuntenut olevansa hyvin pitkälle oman onnensa varassa, mistä seuraa epävarmuutta ja tunne ulkopuolisuudesta. Hänellä on suuri läheisyyden, rakkauden ja hyväksynnän tarve. Hän pelkää kuitenkin tulevansa torjutuksi ja hylätyksi.

Pelokkaasti kiinnittyneen ihmisen lapsuus on ollut usein rakkaudeton, turvaton ja kaoottinen. Vanhemmat ovat olleet kyvyttömiä huolehtimaan lapsesta ja hänen tarpeistaan omien ongelmiensa vuoksi. Aikuisena pelokkaasti kiinnittynyt ei pysty luottamaan toisiin eikä itseensä. Hän tuntee itsenä araksi, turvattomaksi, pelokkaaksi ja hylätyksi. Hän pelkää läheisyyttä ja hänen on vaikea päästää muita lähelleen.

Itseriittoisesti tai välttelevästi kiinnittyneen lapsen vanhemmat eivät ole yleensä ankaria tai mitätöiviä, eivätkä jätä lastaan heitteille. Sen sijaan hei voivat olla arvostelevia ja vaativia, eivätkä kykene huomioimaan lapsen yksilöllisiä tarpeita. Hän ei tunne saavansa vanhempiensa ymmärrystä, eikä koe heitä turvallisiksi. Hän joutuu turvatumaan itseensä ja opettelemaan pärjäämään ilman toisten apua. Itseriittoisesti tai välttelevästi kiinnittynyt aikuinen ei pysty luottamaan toisiin, vaan suhtautuu heihin ja heidän tarkoitusperiinsä epäluuloisesti. Hän ei uskalla päästää muita lähelleen, koska pelkää paljastavansa heille heikkoutensa ja epävarmuutensa sekä rakkauden ja läheisyyden tarpeensa.