Kirjallisuusterapia on terapeuttisesti vaikuttava vuorovaikutusprosessi. Kirjallisuusterapia on saanut alkunsa pitkälti runoudesta ja sen tarkastelusta. Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia kuuluu taideterapioiden eli itseilmaisuun perustuviin terapioihin. Siinä käytetään joko valmista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä. Sitä harjoitetaan yleensä ohjatuissa ryhmissä ja myös yksilöterapiassa. Ryhmässä usein luetaan, kirjoitetaan tai keskustellaan ohjatusti. Työskentelyyn osallistujan ei tarvitse olla lahjakas kirjoittaja tai kirjallisuuden asiantuntija. Avoin mieli sekä kiinnostus kirjallisuuden ja kirjoittamisen käyttöön itsetuntemuksen lisääjänä ja muutoksen mahdollistajana riittää. Ryhmässä vaikuttavuus perustuu läsnäolijoiden väliseen vuorovaikutukseen, jossa keskeistä on, ettei oman tekstin lukemista tarvitse pelätä. Sitä ei koskaan arvostella eikä kritisoida. Kaikki ovat sitoutuneet noudattamaan yhteisiä periaatteita, jotka ovat keskinäinen kunnioitus, hienotunteisuus, luottamuksellisuus, rakentava vuorovaikutus ja hyväksyntä. Työnskentelyn taustalla on asioiden tarkastelu turvallisessa ilmapiirissä. Käsiteltävien teemojen tarkastelussa voi käyttää apuna esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Mikä kiinnittää tekstissä osallistujan huomion?
• Mikä herättää muistoja tai mielikuviia?
• Minkälaisia tunteita, muistoja tai ajatuksia teksti herättää?
• Miten käsittelen tunteita, joita teksti tai keskustelu nostavat esiin?
• Mistä ne kertovat?
• Mihin ne liittyvät?
• Mistä ne johtuvat?
• Mitä ne merkitsevät?
• Mitä nämä reatktiot vaikuttavat elämääni?
• Mitä muutoksia voin ja haluan tehdä?

Kirjallisuusterapian tavoitteena on itsetuntemuksen kehittäminen ja mielen hyvinvoinnin tukeminen. Tavoitteena on, että kirjallisuusterapia tarjoaa voimavaroja arkeen, työkaluja ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja välineitä vaikeiden elämänkokemusten käsittelyyn. Työskentelyn keskeisin edellytys on turvallisuuden toteutuminen työskentelyssä. Kirjoittaminen herättää usein muistot, joten ryhmäläisten osoittama empatia on parhainta antia. Kirjallisuusterapiassa ei kiinnitetä huomiota kielellisiin tai kirjallisen ilmaisun ongelmiin tai kirjallisiin lahjoihin. Kirjallisuusterapiassa tekstejä ei hiota eteenpäin vaan pääpaino työskentelyssä on tekstien tässä ja nyt herättämissä tunteissa ja niiden terapeuttisessa työstämisessä. Haluan tähän loppuun vielä toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua!