Siinäpä on vuosisadan kysymys. Päällimmäisenä tulee mieleen levollinen tunnelma. Joulun rauha kuvastaa sitä hyvin. Ensinnäkin ei ollut kiire. Aamulla ei tarvinnut herätä, kellon saattoi unohtaa. Pitkä vapaa auttoi tyhjentämään ajatukset.

Alkuun sain tehdä työtä, etten päästänyt ajatuksia arkeen. Meidän täytyy siis tietoisesti ohjata ajatuksiamme. Siinä on meillä kaikilla paljon opettelemista. En ole useinkaan mieltänyt, että ympäristöllä olisi vaikutusta. Nyt tilannetta pohtiessani huomaankin, että ympäristöllä oli mitä tärkein merkitys. Olin maalla, rauhallisessa ympäristössä. Oli pimeää ja tunnelman loivat tunnelmalliset jouluvalot. Aidot kynttilät loistivat.  Näillä kaikilla tekijöillä oli valtava rauhoittava vaikutus.

Muutaman levollisen päivän jälkeen minuun hiipi ajatus siitä, miten saan takaisin kaiken sen energisyyden, josta olin nyt lomalla. Olisiko se kadonnut lopullisesti? Miten löydän sen uudestaan? Taas sain tehdä kovasti työtä itseni kanssa, jotta tulin vakuuttuneeksi siitä, että energisyys on tullut takaisin aina ennenkin. Miksi se ei palaisi nytkin? Näinhän se on, että ihmisen on vain uskottava omiin kykyihin.

Elämässä meitä vaaditaan kykyä arvioida omaa ajattelua ja halua kehittyä ihmisenä. Tähän kaikkeen kannattaa suhtautua myönteisesti ja ottaa ne harjoituksena tulevaa varten.  Meillä tulisi olla valmius kyseenalaistaa omia ajatuksia. Tämä vaatii rohkeutta ja avarakatseisuutta. mutta johtaa lopulta uudenlaisen ajatusmallien syntymiseen.