Uskottomuus

Uskollisuus on tärkeä osa sitoutumista. Uskollisuus on seksuaalisten resurssien sitomista yhteen kumppaniin. Uskottomuus on yhteisen uskollisuussopimuksen rikkomista. Uskottomuus on suurin yksittäinen parisuhteiden erojen syy. Uskottomuuden paljastuminen on luultua useammin, ei ainoastaan kriisi vaan traumaattinen kriisi. Traumaattinen kriisi jakaa elämän kahtia: aikaan ennen kriisiä ja aikaan sen jälkeen. Kriisin jälkeisistä ensimmäisistä päivistä on vähän muistikuvia. Shokkivaiheen tarkoituksen on suojella ihmisen mieltä sellaiselta tiedolta tai kokemukselta, jota psyyke ei kestäisi.

Kokemus petetyksi tulemisesta on äärimmäisen tuskallinen. Kun arki ja totutun elämän rakenteet luhistuvat, jää jäljelle loukatuksi ja hylätyksi tulemisen kokemus. Petetyt menettävät käsityksen oman elämän hallinnasta ja eheydestä. Uskottomuuden paljastumisen jälkeen petetyt etenevät verkkaisesti ja hiljalleen kriisikokemuksen syvimmästä kohdasta päivä kerrallaan.

Kun parisuhteen uhka tulee oman reviirin ja elämänpiirin ulkopuolelta, alkaa puolustustaistelu. Usein keskitytään kriisin aiheuttajana pidetyn kolmannen osapuolen päihittämiseen. Tyypillinen ratkaisutyyli on kolmannen osapuolen tai hänen kumppanin tapaaminen. Tapaamisella pyritään samaan selvyys, mikä tilanteessa on totta ja mikä valhetta. Eniten kohtaamisilta toivotaan lisätietoa suhteesta.

Uskottomuus voidaan jakaa alalajeihin: krooninen pettäminen, syrjähypyt, ihastuminen ja sitoutuneet parisuhteet.

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Kiintymyssuhde parisuhteessa Parisuhteen hyvinvointi »

Jätä kommentti